tiistai 11. lokakuuta 2011

Numero

Makroviikot haastoi kuvaamaan aiheella numero.



 

Minulla se on nyt kaksi. Kaksi suppilovahveroa kietoutuneina toisiinsa, kasvaneet yhteen kuin kaksi poikaani. Kaksi kynttilää nuorimmaiseni kakussa eilen, 10.10. Pesin kaksi omenaa välipalaksi.

2 kommenttia:

  1. Heippa. Jäi vaivaamaan tuo meidän keskustelu. Loukkasinko sinua jotenkin? Se ei ollut tarkoitus. Puolustin omaa kantaani ja toivon todella etten tehnyt sitä liian. . . jotenkin. Negatiivisesti.

    VastaaPoista
  2. Hei,

    Et loukannut, halusin tuoda vain tuon yhden pointin esille ja siitä syntyikin hyvä keskustelu, tosin paljon kiivaampi kuin kuvittelin, ja se kieltämättä yllätti. Sanot että puolustit kantaasi (ehkä olet jotunut puolustamaan tuota ideaanne kotikoulusta jo aika paljon muille skeptisille ihmisille??). Minä en mielestäni edes asettunut tuossa kotikouluasiassa millekään puolelle, sillä en missään nimessä ole sitä vastaan. Aihe on sinänsä minulle vieras koska en tunne ketään kotikoulua käynyttä joten siksi en osaa sanoa onko se kouluna hyvä vai huono. Olen vain sellainen että yleensäkin yritän punnita asioista kaikki hyvät ja huonot puolet ennenkuin muodostan mielipidettäni. Siksi kommentoinkin alunperin postaukseesi koska kuvittelin että haluaisit sinäkin listata kaikki mahdolliset hyödyt ja haitat.

    Olen kyllä edelleenkin sitä mieltä että tuo sosiaalinen puoli ja ryhmäasia on heikommalla jos lapsi käy koulua kotona ainoastaan vanhemman ja sisarusten kanssa vs. isossa ryhmässä. On sitten eri asia painavatko muut hyödylliset asiat niin että lapsi loppupeleissä hyötyy kotiopetuksesta enemmän, myös perheen omat arvot vaikuttavat. Varmasti tekin teette oikean ratkaisun teidän lastenne kannalta. Asioissa harvoin on olemassa yhtä oikeaa ratkaisua.

    VastaaPoista